En ollut koskaan unelmoinut yrittäjyydestä tai työstä luovalla alalla. Urani on alkanut vahingossa. Päädyin spontaanisti opiskelemaan vaatetussuunnittelua ja monien vaiheiden kautta olen tupsahtanut tähän.
Näin olin tottunut ajattelemaan. Kävin tänä keväänä läpi suunnitteluopintojen aikana tekemiäni töitä: piirroksia, maalauksia, moodboardeja ja portfolioita, ja oivalsin, ettei kaikki ehkä olekaan ollut sattuman summaa.
Erilainen luovuus
Koin pitkään, ettei minussa ole luovuutta lainkaan. En ajatellut olevani luova, koska olin oppinut, että luovuus näkyy piirtämisenä tai maalaamisena. Isäni on hyvä siinä ja myönnän, että hän teki osan ala-asteen kuvaamataidon töistäni.
Vaatteet sen sijaan kiinnostivat minua jo nuorena. Olen ommellut 9-vuotiaana ensimmäisen asun itselleni: hameen ja boleron samasta kankaasta perhetutun sekä käsityöopettajan avustuksella. Käytin asua serkkuni ristiäisissä, ja muistan elävästi, miten ylpeä mummo oli minusta. Se tuntui hienolta.
Vaatesuunnittelun urahaaveet nousivat pintaan vasta täysi-ikäisenä, kun päädyin spontaanisti opiskelemaan alaa. Siihen asti olin ajatellut, että vaatteet olisivat harrastus, eikä siitä tulisi työ. Opintojen aikana sain kuitenkin nähdä, että minussa toden totta on luovuutta. Jopa vesivärit ja lyijykynä alkoivat vähitellen pysyä käsissäni. Tarvitsin niihin vain oman tekniikkani, jonka löytäminen onkin aivan toinen tarina.
Innostuksesta realiteetteihin - Miten luovalla alalla voi työllistyä?
Vaatesuunnittelun koulutusohjelmaan pääsyn myötä heräsi ensin suuri innostus. Sain kokea olevani ensi kertaa ympäröity ihmisillä, joissa oli samanlaista luovuutta ja kiinnostusta pukeutumiseen. Siihen asti olin kokenut häpeää mielenkiinnostani vaatteita kohtaan. Opintojen kautta sain kokea, että sovin joukkoon.
Hyvin pian alkuinnostuksen jälkeen minulle realisoituivat alan haastavat työllisyysnäkymät. Meille opiskelijoille tarjottiin selitystä: kaikki käyttävät vaatteita, joten vaatesuunnittelijoita tarvitaan. Väite on tietysti osittain totta, mutta en niellyt sitä. Halusin lähteä selvittämään, olisiko työllistyminen vaikeasti työllistävällä alalla mahdollista. Aiheesta tehtiin juuri Yle:n artikkeli, johon minuakin haastateltiin.
Päättäväisyys ja johdatus veivät minut yliopistosta opiskelemaan alan perusteita vaatetusompelun koulutusohjelmaan sekä sen jälkeen jatkamaan yrittäjyyspainotteiselle vaatemuotoilun linjalle. Hetki sitten palasin takaisin yliopistoon maisteriopintojen pariin.
Urahaaveet ovat rakentuneet tehdessä ja kokeillessa sekä tutkiessa, mistä innostun ja millaisia lahjoja minulle on suotu. Muistan, kun Vuoden Nuori Suunnittelija 2019 kilpailun finaaliesitykseni päätteeksi totesin: "Haluan yhdistää työssäni osaamiseni sekä mielenkiinnonkohteeni (muiden auttaminen, konseptisuunnittelu, luova ajattelu, kuvat ja sanat sekä pukeutumisviestintä), mutten vielä tiedä miten. Olen valmis oviin, jotka aukeavat."
Oman suunnan löytämisestä olen puhunut lisää tässä blogikirjoituksessa: Miten löytää oma juttu työelämässä? — 5 VINKKIÄ
Kohti omannäköistä työtä ja arkea yrittäjänä
Viiden vuoden aikana totisesti tartuin vähänkin raolla olleisiin oviin. Olin töissä kahdessa työpaikassa, suoritin yhteensä neljä työharjoittelua sekä kaksi tutkintoa, kävin lyhyessä vaihdossa Itävallassa ja Tsekeissä sekä perustin kaksi yritystä. Tein kaikkea. Paljon. Kaikkea. Pahimmillaan minulla oli päällekkäin kaksi työsuhdetta ja kaksi tutkintoa sekä työn alla omien häiden valmistelu. On ihme, että selvisin siitä hengissä ja ilman burn outia.
Ei kenties tarvitse erikseen mainita, että en tekisi näiden viiden vuoden suoritusputkea uudelleen. Mutta olen itselleni silti kiitollinen, että tein sen. Lähdin mukaan ja toden totta todistin itselleni, että luovalla alalla voi työllistyä. Raivasin itselleni tilan, jossa alkaa rakentaa uraa.
Ja nyt vähitellen olen alkanut huomata, että vaivannäkö tuottaa hedelmää. Palkinnoksi omasta uurastuksestani olen vähitellen saanut nähdä, miten omannäköinen arki pala palalta loksahtelee paikoilleen. Vielä tietysti moni pala hakee paikkaansa ja asioita kehitetään. Päätän kuitenkin pysähtyä hetkeksi iloitsemaan. Tämä nykyisellään oleva työ- ja opiskeluarki on enemmän omannäköistäni kuin mikään vaihe tähän mennessä.
Nykyisin saan olla luovassa elementissäni, kun teen Tyylipuhetta Median sisällöntuotantoa ja valmennuksia sekä sparraan meidän Brändilän asiakkaita heidän brändityössään. Työssäni toden totta yhdistyvät osaamiseni sekä mielenkiintoni kohteet kaiken hapuilun ja epäilyn jälkeen. Tulen vain yhteen loppupäätelmään - tämä ei ole voinut tapahtua sattumalta.
Haaveiletko urasta luovalla alalla? Tässä 5 asiaa, jotka olen oppinut omalla polullani:
1 Innostus
Seuraa omaa innostusta ja opi tuntemaan, millaisissa hetkissä se herää. Sen jälkeen pohdi, miten saisit lisättyä innostusta tuottavia asioita arkeesi.
2 Itsensä tunteminen
Sen lisäksi, että tiedät, mistä innostut, on tärkeä tietää vahvuutesi sekä kehitettävät puolesi. Luovalla alalla vaaditaan näkemyksellisyyttä, joka syntyy vain kokemuksesta.
3 Rohkeus kokeilla
Jotta kokemuksesi karttuu, ja opit tuntemaan itsesi ja tapasi toimia erilaisissa tilanteissa on tärkeää, että kokeilet rohkeasti erilaisia asioita ja hyppäät mukaan avautuviin mahdollisuuksiin.
4 Luovuus
Mahdollisuudet eivät välttämättä tule vastaan tarjottimella, vaan niitä täytyy itse luoda. Luovalla alalla työllistyminen vaatii luovuutta. Työtä on, mutta sen löytäminen voi vaatia neuvokkuutta.
5 Ihmiset
Kukaan ei saavuta suuria asioita yksin, eikä yrittäjyys ole yksilölaji. Kun tunnistat omat taitosi ja kykysi on helpompi nähdä, mihin tarvitset apua muilta.
>>> Unelmien työtä ei tarvitse rakentaa yksin. Sparrataan henkilöbrändisi ydin timanttisen kirkkaaksi ja tehdään se näkyväksi myös ulospäin. Varaa ilmainen 30 min minisparraus ja koe, millaiselle matkalle brändisparraus voisi sinut viedä.
Avainsanat: sparraus, brändisparraus, sparraaja, brändimuotoilija, yrittäjä, yrittäjyys, luovuus, luova työ, luova ala, unelmatyö, unelmien tavoittelu, unelmointi, urapolku